Tervehdys kaikille jotka eksytte lukemaan tätä kirjoitustani.

On hanget korkeat nietokset, ja koska talvi pääsi ikään kuin yllättämään takavasemmalta, onkin hyvä tuoda kesäfiilistä tämän meneillään olevan kevään (joka nyt toistaiseksi tuntuu keskeytyneen) keskelle.

Uutta musiikkia ilmestyy tulevana perjantaina, ja jännitys on jälleen käsin hypisteltävä. Teidän kuulijoiden iloksi taajuuksille ilmestyy jopa kaksi biisiä, jotka kantavat nimeä Onko pakko? ja Taajuuksilla.

#Lovestoorin julkaisun jälkeen olo oli ehkä hieman hämmentynyt. Ehkä odotukset olivat turhan korkealla, ja ajattelin että biisi tarttuisi monenkin ihmisen soittolistalle. Mutta toisaalta kaikkien striimausten yhteenlaskettu määrä on kuitenkin lähemmäs 10 000, joten ei se huonosti ole, ja biisihän ei mihinkään katoa, vaan se jatkaa eloaan. Ehkä tämä nykyaika vaan näyttäytyy sellaisena kilpailuna, että kenellä on eniten kuuntelukertoja Spotifyssa, ja sitä kautta ajautuu helposti sellaiseen illuusiotilaan, että vain sillä miten Spotifyssa menestyy, on väliä. Eihän se niin ole. Yksikin tyytyväinen kuuntelija on jo saavutus.

Nyt mennään kuitenkin eteenpäin, ja luvassa on kaksi biisiä jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin #Lovestoorin kanssa. Onko pakko? ja Taajuuksilla ovat siis saman studiosession lauluja, vaikkakin ne tyyleiltään poikkeavat varsin paljon ensimmäisestä sinkkujulkaisusta. Positiivinen sävy on kuitenkin edelleen läsnä ja lyriikkapuolella tarraudutaan vapauteen, onnellisuuteen ja unelmiin uskomiseen.

Onko pakko? biisi on saanut inspiraationsa hyvin pitkälti siitä aamusta, kun en päässyt kotisohvalta eteenpäin. Siitä aamusta kun tunsin, etten pääse edessäni olevien esteiden yli.  Kun tunsin että sisälläni oleva lukko on pakko saada auki, ja että minun on pakko muuttaa elämäni suunta, ja lähteä tekemään sitä mikä minulle kaikkein eniten tuo tyydytystä sekä onnellisuuden tunteita.  Biisi kuvastaa varmasti myös monille ihmisille tuttuja tuntemuksia, kun pikkuinenkin flunssan poikanen saa tarttumaan puhelimeen ja ilmoittamaan työpaikalle, että nyt täytyy jäädä kotiin. Biisi on myös eräänlainen kannanotto meneillään olevaan aktiivimalli-asiaan. Tuon aktiivimallin uhri koen myös itse olevani, kamppaillessani te-toimiston byrokratian ikeessä, sillä siitä suhteesta ei toistaiseksi ole seurannut mitään muuta kuin harmia. Biisi on myös kumarrus valinnanvapaudelle, ja siinä päähenkilö pyrkii tavoittelemaan sitä onnellisempaa elämää. Elämää jossa saisi tehdä juuri sitä mitä haluaa. Ja yrittänyttähän ei laiteta, vai mitä? Tarvitaan sinnikkyyttä ja päämäärätietoisuutta. On muistettava se, että mikään tie ei ole kuopaton, ja mikään ei tule tuosta noin vain sormia napsauttamalla, vaikka se välillä siltä saattaisi tuntuakin. Mitään ei ainakaan saavuta, jos ei edes yritä.

Taajuuksilla on singlen B-puoli ja tämän kappaleen lyriikoissa olen kaikkein paljaimmillani. Tämä biisi oli se joka syntyi siinä taianomaisessa hetkessä, kun olin jo melkein päättänyt että unohdan musiikin ja hautaan artistiunelmani.  Kammottavaa edes ajatella näin jälkikäteen, että sitä on ollut niin raunioiksi moukaroitu, ettei enää edes se kaikkein rakkain asia ole tuonut minulle tyydytystä.  Joka tapauksessa, makasin sängylläni ja koska kosketinsoittimeni oli siihen aikaan sängyn vieressä, tapailin maatessani jotain melodiapätkää. Siitä se sitten lähti. Nousin salamana ylös ja sävelsin ensimmäisen version.  Jatkokehittelin sitä ja hetken päästä minulla oli instrumentaalitaustan demo valmiina. Sitten piti miettiä että mistä kirjoittaisin. Kertosäe puhutteli minua ja se lähes väkisin halusi siihen sellaisen stadionkonsertin yhteislaulusanoituksen, joka on helppo omaksua, ja jota on siistiä laulaa yhdessä.  No, sitten mulla oli sanat, ”Kuuleeko jengi? Ollaan taajuuksilla. Elämä kantaa. Ottaa, antaa ja kuljettaa”. Säkeistö vielä kaipasi lyriikoitaan, ja mä mietin, kunnes lopulta päätin kirjoittaa sen tuollaiseen päiväkirjan tekstiä muistuttavaan muotoon, kuitenkin riimittelyn kautta hieman räp-henkeä tavoitellen.  Säkeistöstä tuli surumielinen, mutta silti toivoa antava, rukouksen omainen yksinpuhelu, joka niin ensimmäisessä kuin toisessakin säkeistössä päättyy siihen elämänlankaan tarrautumiseen. Uhoava bridge ”Tää on mun show jne” johdattaa sitten Coldplay-henkiseen kertosäkeistöön, vaikka muuten ollaan Depeche Moden kaltaisilla taajuuksilla.

Taajuuksilla biisi sai vielä studiossa uuden sulan hattuunsa, kun Juho Vehmasen kanssa inspiroiduimme tekemään siihen c-osan, jossa kertojahahmo eli minä, elää täysillä ja rotsi avoinna.

Juho soittaa myös pirteät ja Mojitolta maistuvat kitarat Onko pakko biisiin. Taajuuksilla biisissä kitarassa tunnelmallisesti operoi Mikko Virta.

Sami Baldauf on yhdessä Juhon kanssa antanut tuotannollisen panoksensa biiseilleni, ja siitä olen erityisen kiitollinen sekä onnellinen. Me puhumme samaa kieltä, ja yhteistyö on mutkatonta sekä hedelmällistä.

Toivon oivaltavia sekä koskettavia hetkiä musiikkini parissa.  Jos mä siihen pystyisin, niin kaiken turhan vihan ja negatiivisuuden musiikillani pois ajaisin.

Mukavaa kesän odotusta kaikille. Kyllä se sieltä tulee.

Rakkaudella,
ARTo