Kukunor-peikon matka kokeilujen maailmaan

”Olipa kerran pieni karvainen peikko nimeltään Kukunor, joka asui Malmilla Helsingissä vanhassa siemenvarastossa. Hänen kotinsa oli paikka, jossa hänen oli hyvä ja turvallinen olla. Päivät hän soitti pientä kanneltaan ja äänitti biisejä. Iltaisin Kukunor pelasi ystäviensä kanssa kävelyfutista läheisessä palloiluhallissa. Öisin hän valvoi ja pohti päänsä puhki ratkaisuja ongelmiin, joita ei vielä ollut. Hän mietti miten asiat voisi tehdä paremmin ja miten asiat olisivat kun ne ovat paremmin. Maailman paino huolestutti Kukunoria.

Kukunor oli levoton ja aina liikkeellä. Hänellä oli halu tehdä maailmasta parempi paikka kaikille olevaisille ja eläväisille. Niin peikoille kuin eläimille, kasveille ja maapallolle. Kukunorista kaikilla pitäisi oikeus olla oma itsensä ja tehdä asioita, joista tulee parempi olo. Tai edes vähentäisi huonoa oloa. Mutta Kukunor oli yksinäinen, eikä mielessä vellovat ajatukset jättäneet pientä peikkoa rauhaan.

Eräänä päivänä aamun tullen Kukunor käveli tuttua polkuaan pitkin, kunnes näki jotain värikästä puun alla suurten oksien lomassa. Peikkoa pelotti, mutta hän rohkaistui ja loikkasi polulta sivuun. Kukunor raotti oksien verhoa ja löysi maasta kirjavan hatun, jossa oli outo propelli kiinnitettynä päähineen päälle. Koska hattu näytti myös yksinäiseltä Kukunor otti sen hellästi pieniin peikon käsiinsä ja asetti tarkasti päähänsä.

Äkkiä hatun propelli alkoi pyöriä ja Kukunorin mieleen syntyi tuhat uutta ideaa ja ratkaisua. Ajatukset vyöryivät pikku peikon mieleen kuin meren aallot. Kukunor toivoi, että voisi tarttua jokaiseen näistä ajatuksista ja nähdä mitä niistä voisi syntyä, mutta koki että ei voi, ei osaa eikä uskalla. Propelli pyöri yhä nopeammin ja nopeammin ja lopulta veti lakin, pään ja peikon, kaiken yhtenä olentona ylös ilmaan. Kukunoria huimasi ja hän piti kiinni hatustaan lujasti pienillä karvaisilla käsillään.

Hän nousi pilvien yläpuolelle avautuvaan aurinkoiseen maisemaan ja nousi yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes hänen silmiensä eteen avautui lumoava näky. Tuhansia peikkoja lensi pilvien päällä värikkäillä propellihatuillaan.”

Kukunor –peikon tarina jatkuu nyt sinun avullasi. Tai ei oikeastaan sinun avullasi, vaan sinun kauttasi ja sinusta. Sinä autat tarinaa tulemaan paremmaksi tai erilaiseksi tai vaikuttavammaksi tai kauniimmaksi tai peikkomaisemmaksi. Sinä luot tarinan yhdessä muiden propellihattuisten peikkojen eli propellipäiden kanssa.

Kuka päättää nyt seuraavaksi minkälainen tarinasta tulee? Miten sinä itse tekisit siitä toisenlaisen? Yksin vai yhdessä muiden kanssa? Samaan vai eri aikaan? Pidempi vai lyhyempi tarina? Millä kielellä? Millä tyylillä?

Onko lukijan vai kirjoittajan kokemus kaiken mitta? Mitä tiede ja esteettinen tutkimus sanoo tästä? Mistä saamme asiantuntevaa kritiikkiä ja tukea kirjoittaa paremmin? Voisimmeko hyödyntää digitaalisia ratkaisuja tarinan kirjoittamisessa? Entä kuka on tehnyt tällaisesta teksistä tilauksen? Mitä arvoa tästä tarinasta on ja kenelle? Ja mitä tämäkin nyt sitten maksaa?

Ajattelen, että kehitteleminen on ideoiden ja ideoijien elävää vuorovaikutusta. Liikettä. Liikkeellä oleminen synnyttää meissä tunteita, tekemistä, eettistä pohdintaa, prosessuaalista ja esteettistä havainnointia sekä uutta tietoa. Tästä ja elämän epävarmuuksien kohtaamisesta taitojen avulla on kirjoittanut pitkään suomalainen tietokirjailija ja filosofi Jaana Venkula, jonka teoksia löytyy mm. Outsider –taiteen sekotavarakauppa Pertin Valinnasta.

Missio Propellipäät on Kukunori ry:n STEA:n rahoittama kolmivuotinen tarina, joka kertoo miten Suomeen syntyy uudenlaista jatkuvan kehittämisen kokeilukulttuuria sosiaalialan järjestöissä. Kokeiluissa sovelletaan mm. palvelu- ja muutosmuotoilun periaatteita Lean startup –hengessä. Samalla järjestöjen tueksi luodaan digitaalinen mittari tuomaan esiin järjestöjen toiminnan edistymistä.

Propellipäiden tiimissä on osaamista mm. palvelu- ja muutosmuotoilusta, arvioinnista ja seurannasta, viestinnästä ja taiteesta, digitaalisten sovellusten tuottamisesta sekä työelämän kehittämisestä. Propellipäiden tiimin lisäksi propellipäitä ovat mm. kokemusasiantuntijat, ammattilaiset, johtajat, päättäjät ja kansalaiset.

Ajattelen, että ihmiset ja persoonat eivät ole juuri tälle tarinalle niinkään oleellisia, vaan toiminnan eettinen päämäärä, taitojen vahvistuminen ja yhdessä tekeminen. Uskomusolettamukseni on, että Propellipäiden osaaminen ja toimiminen loihtii Suomeen taitavuutta, ketteryyttä ja uudistuvaa tekemisen meininkiä. Tästä kirjoittaa Eric Ries kuuluisassa kirjassaan Lean startup.

Maailma muuttuu niin nopeasti, että Kukunor –peikon tarina kirjoittaa itseään koko ajan uudelleen. Uutiseksi. Haluan kutsua sinut Kukunor -peikon kokeelliseen maailmaan. Ole propellipäinen peikko ja tule kirjoittamaan yhteistä tarinaamme, jonka kudoksen loimet yhdistävät ihmisiä uusiksi tekeviksi ja taitaviksi verkostoiksi ja yhteisöiksi, kulttuuriksi. Syntyy yhteys. Ja yhteys on lahja. Näillä mennään!

***

Kirjoittaja Markus Vähälä on Missio Propellipäät –hankkeen projektipäällikkö. Tule mukaan Propellipäiden tarinaan ja seuraa täällä: fb.me/propellipaatkehittaa

No Comments

Post a Comment